Voi Yök mikä olo... Aamu alkoi sillä, etten tiennyt pitäisikö nousta ollenkaan. Vatsassa ihan ihme olo, ja se väsymys!!! Puolen tunnin miettimisen jälkeen nousin ylös ja menin alakertaan -makaamaan sohvalle. Kerta kaikkiaan jopa noin pieni matka, ja pakko päästä pitkälleen. Hip hurraa! Mikä kesäloman alku.

Väkisin väänsin jugurtin ja leivän ja takaisin sohvalle odottamaan, josko olo yhtään paranisi. Eipä mainittavasti. Vatsa on muutenkin ihan arka, tehtiin sitten eilen niitä tortilloja... Niimpä niin, kyllä kannatti! Koko illan närästi niin, että oksat pois -siksi tuo vatsakin on varmasti niin kipeä, kun oli eilisen kuin ilmapallo... Eli ei enää tortilloja vähään aikaan.

Tänään on se päivä, kun masuasukin nimitys vaihtuu sikiöksi. Tähän asti ollaan oltu vaan alkioita... :) Mies kysyy aina iltaisin mitä TE täällä teette... Tuntuu kivalta. Jotenkin on mukana tässä ihan täysillä, vaikkei vielä uskallakaan täysillä olla intona -koska kuitenkin vielä mennään vähän epävarmoilla viikoilla. Mä en tiedä miksi, mutta mun tekis mieli kailottaa tätä kaikille :) Jotenkin on niin varma olo. Yritin tossa eilen miettiä, että miten pitkällä olin kahdesta ensimmäisestä ennenkuin kerroin, mutta en kerta kaikkiaan pysty muistamaan! Tämä on juuri se syy, miksi aloin kirjoitella tätä blogia, jääpä ainakin jotain konkreettista ja oikeaa muistoa siitä, mitä on tapahtunut ja milloin.

Jaahas, Rennie lakkaa vaikuttamasta, hetkellinen hyvä olo tuli kun nappasin sellaisen, eli tämä olo on edelleen eilisen närästyksen peruja... Voi Vehnä! Tänään pitääkin katsoa tarkkaan mitä tunkee suuhunsa, ettei tule enää enempää huonovointisuutta. Alkaa jo ottamaan kupoliin, kun mitään ei saa tehtyä, kun aina joko närästää, on muuten huono olo tai väsyttää niin, ettei silmät pysy auki

Voi tulisi jo se "energinen 2. kolmannes" raskaudesta!!!