Eipä ole mitään kummempia tuntemuksia edelleenkään.

Eilen kerroin äidille, kun äidin miesystävä suoraan kysyi. Toisaalta pääsimpäs miettimästä miten asian muotoilee ;D Ihan mukava vastaanotto, eli meidän perheen normaali ja hillitty.

Vielä on isännän puolen vanhemmat ja mun isä jäljellä. Muille en sen enempää kerrokaan, koska kyllä se juorurumpu sen sitten kaikille lopuille jo kuuluttaakin :) Isännälle on jotenkin kauhean korkea kynnys kertoa äidilleen. Kuulemma ei kestä sitä hössötystä. Sanoin, että ensi viikko on aikaa -sen jälkeen mä menen töihin ja mun on melkein pakko aika nopeasti siellä kertoa mitä tuleman pitää (organisaatiomuutosten suunnittelua tällä hetkellä...) jottei mulle kaavailla mitään "suuremman luokan roolia" mitä on jo väläytelty tässä pitkin kevättä. Mua odottaa vähän erilainen rooli ;)

Pikku paikkakunnalla kun asutaan ja kaikki tuntee kaikki, niin jos meillä työpaikalla tiedetään niin menee vajaa 12 tuntia, kun asia on isännän äidin korvissa... Niin se tiedotus täällä maalla hoidetaan... Sanoin myös isännälle, että kyllä tällainen asia pitää kertoa ihan henkilökohtaisesti, että johan se äiti muuten loukkaantuukin... Noh, katsotaan nyt saako otettua itsestään niskasta kiinni :)

Jaahas ja sitten ruuan laittoon jälkikasvulle ja itsekin varmana pitää haukata jotain...