Hui kamala tätä ajankulua. Toisaalta kiva kun kuluu, ainakin lähestyy äitiysloman alku, mutta toisaalta myöskin pelottaa vähän että miten kaiken saa taas sumplittua sitten kun alkaa vatsa olla tiellä.

Tytön terapioista olen ainakin päättänyt ihan kylmästi pitää taukoa. En jaksa uskoa, että se mitään vaikuttaa (tai ainakaan dramaattisesti) vaikka olisikin kuukauden ilman terapiaa. Olihan se kesälläkin,  kun terapeutit lomaili kaikki yhtäaikaa.

Kauaa ei varmaan pysty enää tytöltäkään tätä juttua salaamaan. Pitäisi vaan voida. Mulla menee nimittäin hermot. Tavallinen lapsihan ei hokisi kuin vähän aikaa. Viime vuonna tyttö jaksoi kysyä 8,5 kuukautta käytännössä joka päivä "koska mä täytän viisi?" eli meillä tämä hokeminen ei tasan lopu ihan muutamaan viikkoon saatikka kuukauteen. Varmaa on, että jos nyt saa tietää, jaksaa mainiosti synnytykseen asti ja vielä sen ylikin... Tässä siis syy, miksi haluan pitää tämän asian mahdollisimman pitkään poissa tytön korvista. Tosin, kohta alkaa maha olla sitä luokkaa, että "ulkopuoliset" alkaa kyselemään eli ei pysy piilossa enää tieto :D Noh, kaipa sitä sitten vaan on äipän purtaa huulta, ja kestettävä kyselyt. Eihän tässä enää ole kuin parhaimillaan viisi kuukautta -onhan se vähemmän kun silloin oli niihin synttäreihin :D

Viikonloppuna kävi ihania vieraita. Paras ja ihana ystäväni yläaste ajoilta kävi tuomassa äitiysvaatteita, joista heti pääsivät housut käyttöön! Ihan kauheeta, miten maha on nyt jotenkin "pullahtanut" tuosta vyötärön kohdalta niin, että omista housuista ei ole enää mitään toivoa päälle pantaviksi.

Tilasin huutonet:stäkin yhden paketin äitiysvaatteita. Pitää zoomailla minkä kokoisia ne on, ja sitten shoppailemaan lisää :D Mulla on oman koon hahmotus mennyt ihan täysin tässä vuoden aikana, nyt kun olen muutenkin tupakoinnin lopettamisen johdosta lihonut 13 kiloa (joo-o, oli kyllä varaa, olin ihan liian luuviulu silloin, stressi yms.) niin nyt on jotenkin kauhean vaikea kuvitella minkä kokoisiin vaatteisiin ylipäätäänstä mahdun.

Jotenkin kaikki liikkeet tekee niin kamalan pieniä vaatteita! Siis mun koollahan ei asiaan ole mitään syy-seuraus suhdetta :D On se vaan aika hassua, kun "ennen" mahduin XS tai S kokoon, niin nyt pitää hamuta jo L tai jopa XL (lähinnä H&M vaattteet) kokoja. Tuntuu niin kauheelta... Noh, onneksi nyt ei tarvi ajatella kiloja,muuta kuin sen verran, etten nyt enää mitään kolmeakymmentä kiloa liho. mutta tuskinpa. Syön kuitenkin sen 2 lämmintä ateriaa päälle ja yritän pitää kaiken muun minimissä (lue: makea ja suolainen).

Nyt pop on porkkanat ja dippi. Se on kuitenkin melko kevyttä ja menee hyvin alas kun tuijottaa telkkua. Lisäksi vie sen karsean napostelutarpeen äkkiä. Onneksi tällä hetkellä saa tosi hyvän makuisia porkkanoita kaupasta.

Yli 2 viikkoa pitäisi vielä jaksaa odottaa siihen ultraan! Höh, jotenkin niin tylsää kun "mitään ei tapahdu" tämän raskauden kanssa "pitkään aikaan".

Miten niin kärsimätön?