Ultrassa kaikki hyvin, tasan 09.09.09. klo 09:00 astelimme ultran ovesta sisään =)

Nyt ei ollut sama (URPO) ultraaja kuin viimeksi, vaan niitä näitä (kuitenkin asiallisesti) rupatteleva mies.

Kaikki oli kunnossa, vastasi kuulemma päivälleen laskettuja päiviä.

Vauva on jo nyt "lähtöasemissa" eli tiukasti pää alaspäin. Vähän jäin miettimään lääkärin lausahdusta, että tokkopa tuolta enää mihinkään lähdee.. Siis ENÄÄ voihan pyhä sylvi, enhän mä nyt vielä niiiiiin pitkällä ole. Oikeasti itsestä tuntuu, että vastahan sitä plussan näki siinä testissä... :)

Istukka on kuulemma kohdun etuseinässä, mikä saattaa myöhemmin haitata lapsen asennon määrittämistä, mikä toisaalta saattaa tietää siis myös sitä, että päästään vielä synnytystapa-arvioon =) Kuitenkin mulla on yksi perätila jo "pohjilla" :)

Kuulemma tilaa on hyvin olla myös tuossa asennossa, ja lapsivesi yms. asiat on kunnossa. Harmi vain, että on juuri sellaisessa asennossa, niin tiukasti lantion sisällä, että kunnollista kuvaa ei juuri saanut. JOnkin näköinen otos sentään, mutta siinä näkyy lähinnä iso kupoli -tai siis suhteettoman iso -koska kuvakulma on vähän hassu. LIsäksi sanoi, ettei kunnon kuvaa saa, kun ei ole lapsivettä välissä -ts. kun joutui painamaan niin kovin ultrauslaitteella vatsan päältä, pakeni myös vesi sillä kohtaa :)

Pääasia kumminkin on, että sydän oli rakenteeltaan ok, virtaukset meni ok. Kuulemma rakenneultrassa havaittu kunnossa oleva sydän poissulkee 95%:sti sydänvian. Selkäranka oli myös ok, ja kuulemma selkärankapoikkeamat ovat hyvin harvinaisia suomessa. Kauhean rauhoittavalla otteella lääkäri puhui koko ajan, josko olisi lukenut vähän papereitani, että edellinen raskaus ei ollut mennyt ihan niin 100%:n hyvin ainakaan lopputuloksen (lievä CP vamma) kannalta.

Käytännössä vähän alkoi hirvittää, kun sanoi, paino arvio on keskivaiheilla ehkä jopa vähän keskiarvon yläpuolella -että minkä ihmeen möhkäleen mä mahdan sisälläni kantaa =) Käytännössä jollei siis mitään ihmeellistä tapahdu ts. jokin arvo tai mitta ylity huomattavasti, meille ei enää ultria tarjota.

Niin ja se sukupuolikin jäi selvittämättä. Lääkäri erikseen kysyi, että mites on sukupuolen kanssa? Mä sitten sanoin (kun ei mies kumminkaan saa suutaan auki...) että ei mies halua tietää, ja annetaan sen asian olla. Lääkäri vain totesi, että eipä keskustella siitä sitten enempää, ollaan jännityksessä. Äänensävy oli vähän sellainen, että ei vissiin hänellä ollut asiasta kovin suurta epävarmuutta, mutta olkoon nyt sitten yllätys loppuun asti ;)

Potkinta senkun yltyy, eli enää ei tarvitse paljoa pohtia, onko siellä joku vai ei... Kuulemma isän mielestä on selvä metsästäjä, jaksaa passittaa H-hetkeä jo näin aikaisessa vaiheessa -ainakin on kärsivällinen, jos loppuun asti samassa asennossa pysyy :)