No nyt on sitten "suuri salaisuus" paljastettu jo olemassa olevalle jälkikasvulle.

Poika ei meinannut uskoa millään, ja kysyi varmaan 15 kertaa, että huijaanko -ja ei voi olla totta.

Pitkän mietinnän jälkeen, hän tuli taas ja sanoi "äiti mä haluan nähdä sen heti, ettei se vaan ole kyklooppi" Petti pokka ihan täysin... Jo on pojalla murheet :D Mitäköhän se oikein kuvittelee, että meidän geeneistä tulee =) Vähän jännittää, miten poika alkaa tähän suhtautua, hänen isänsä kommentit kyllä tiedän, ja tiedän liiankin hyvin miten ilkeä osaa olla -varsinkin näissä asioissa. Hän kun ei enää pysty jälkikasvua saamaan, ja on varmasti myös tästäkin asiasta mulle katkera (vaikken MILLÄÄN tavalla tähän päätökseen osallistunut, eihän sitä minulta edes kysytty silloin...). Noh, aika näyttää.

Tyttö on ihan intona. Kyselee koko ajan mitä vauva tekee, toivottelee vauvalle hyvää yötä, ja kertoo kaikille vastaantulijoille, että "äidin vatsassa on vauva, musta tulee isosisko" Suurin juttu tässä nimenomaan on se, että hänestä tulee isosisko... Eilen kumminkin pohti, että miten mä pystyn syömään, kun vauva on siellä vatsassa... Ihan fiksuja siis kuitenkin pohtii, mumisin vain jotain vastaukseksi, kun en halua, että tyttö seuraavaksi kailottaa anatomian oppitunnin vastaantulijoille :D

Muuten kaikki ok, selkä alkaa vihoitella kauheasti ja oonkin jo tilannut itselleni sen tukivyön. Varmaan pitää pikkuhiljaa alkaa laitella sitä aamuisin. Sohvalta ei meinaa enää millään päästä ylös "normaalisti".

Siinäpä nämä päällimmäiset tällä hetkellä, jotenkin vaan odotan sitä, ettei enää tarvitsis raahautua töihin -motivaatio on niin nolla!

Perjantaina on taas neuvola, eli kuulee jälleen sydänäänet, vaikka varmasti siellä pumputtaa -sen verran tömäkästi pumputtaa myös vatsa sisäpuolelta... :)