Tänään oli lääkärineuvola, joka oli lääkärinä ihan mukava kokemus (varmasti paras lääkäri kokemus mun kaikissa raskauksissa). Kerrankin lääkäri kuunteli ei ollut kiire, ja myöskin oli aidon tuntuisen kiinnostunut

Itse terveydenhoitaja olikin sitten ihan hirvee. Mun normaali terkka oli ties missä, ja tää "varaihminen" ei kyllä sitten sytyttänyt hiukkaakaan. Noh, ehkä mä ja mun vahvat mielipiteet ja vähän myöskin hänen "kyllä minä tiedän" asenne kohtasi :)

Huono aloitus, niin koko käynti koko seitsemän minuuttisineen oli tuhoon tuomittu :D Kysyi onko mulla purkkia, vai oonko käynyt vessassa? Vastasin, että ei ole purkissa, enkä myöskään ole vessassa käynyt. Voi voi sentään, kun pitäisi ottaa bakteeriviljelys 4 tunnin virtsasta. Sanoin, että viime kerralla oli ja otettiin ja varmasti ensi kerralla vien näytteen mun omalle terkalle (eri paikkakunnalle). Joo, mutta kun joka kerta pitäisi ottaa bakteerinäyte. Mä olin niin pyhää raivoa täynnä ja vain vaivoin sain pidäteltyä helmikommentit kuten "sikiö varmaan nyt kuolee, kun en ole pissannut siihen muovipurkkiin" "voi hellanlettas, miten mä oon kaksi lasta saanut tähän maailmaan, ja niistä on molemmista otettu vain yksi virtsan bakteerinäyte" GRRRR!

No vihdoin täti sai sitten sen verran koottua itseään tämän valtavan purkkijärkytyksen jälkeen, kun ei kerran saanutkaan bakteereja nyt testata... Että sai vaivoin soperrettua, että josko mä nyt kuitenkin sen verran kävisin vessassa, että kuitenkin ennen lääkärin tuloa (mihin on 20min aikaa) ehtisin lirauttaa purkkiin ja saataisiin EDES ne proteiinit (lue, eikä mun sikiö siis nyt kuole tähän virtsaamispolemiikkiin, mikä siis meinasi olla jo vaarana, mutta onneksi hän alan ammattilaisen keksi oivan ratkaisun) Voi pyhä sylvi!

Noh, sitten päästiinkin itse aiheeseen. Puntariin! Vähän oli noussut, muttta olin itse asiassa yllättynyt, että noinkin vähän näytti vaaka (olen kuitenkin syönyt ihan kiitettävästi ja liikkunut 0 viime aikoina). No härtsyykkeli sentään... Täti naputti ja naputti taskulaskintaan... Joo, ainakin 4 eri laskukertaa vaati, että sai kuukauden keskinousun ja tulos oli huimat 760g! Mä olin niin hämmentynyt, koska tiesin, että A luku ei ole totta ja B luku ei ole totta. Noh, koska myös mies istui vieressä en kuitenkaan antanut "tunnekuohun viedä valtaa" vaan otin asian näennäisen rauhallisesti. Täti tokaisi "jopas, mutta et varmaan ole päässyt liikkumaan viime aikoina" johon mä sitten myötäilin " noh, kohta viikon verran on supistellut, ja pisimmät matkat on sohvalta vessaan ja jääkaapille..." tyytyi täti siihen.

noh, mähän olin täynnä pyhää raivoa (kummasti vaan alkaa kiukku nousta näinkin -jälkeenpäin -turhista asioista...) niin eikun verenpainetta mittaamaan -KAS KUMMAA, kun oli vähän koholla... Mä oikeesti enää välittänyt yhtään mitä täti musta ajatteli, kun kerran meni vierailu perseelleen niin meni sitten. Mä sihisin hampaiden välistä, että mun verenpaine ei ole KOSKAAN ollut koholla mistään raskaudesta, eikä ole sitä nytkään. Juuri eilen nimittäin mittasin kotimittareilla (ihan samanlainen kuin neuvolan mittari, ja lukema oli se sama mitä ennenkin 127/72) Noh täti otti uuden mittauksen, ja vähän se oli jo siihen laskenut.

Kun kävelin lääkärin luo, hänen mielestään mun verenpaineet oli ihan hyvät, siis myös tämä viimeinen tädin mielestä ihan "mullistava lukema" joka siis oli 136/86. Hemoglobiini sentään tyydytti tätiäkin kun oli 135.

Mutta onneksi siis lääkärivierailu oli miellyttävä kokemus, ja juttelimme flunssarokotteesta ja sitten mun supisteluistani.

Supistelut eivät ole aiheuttaneet mitään muutoksia, eli kohdunkaulan tilanne on ihan normaali. 3cm löytyy ja on kiinteä, eli ei ole vielä ainakaan alkanut kypsymään. Lääkäri sanoi ihan suoraan kyllä, että niiden supistelujen kanssa ei sitten tässä vaiheessa aleta leikkimään yhtään vaan jos on vähänkin pitkäkestoisempaa, eikä rauhoitu, niin heti sairaslomalle.

Nyt on ainakin tämän päivän ollut ihan rauhallinen, ja toivon, että tästä taas selvittiin tällä erää.

Tyttö on kipeänä kuumeessa (ihan rehellinen räkätauti...) ja varmasti on ainakin kaksi päivää nyt kotona. Eli se siitä mun "rauhallisesta" lomautusviikosta :) Toisaalta hyvä, ettei tarvitse olla likan sairastelun takia pois töistä, mutta toisaalta olis ollut kiva, kun olis ollut "pois jaloistakin" tämän viikon :) Siirretään siis suosiolla suursiivousta eteenpäin -voi harmi ;) ja keskitytään käsitöihin :)