No niin, nyt on viikonlopusta selvitty. Ihan mukavan rauhalliset juhlat, ne juhlivat vähän rankemmin, ketkä pystyivät kosteuttamaan ja mä juhlin sitten ihan limpparin voimin.

Aamulla kyllä toukka rankaisi oikein isän kädellä... Valvominen ei vissiin ollut hänen mielestään kivaa -koska supisteli ihan halvatusti. Käytiin aamupäivällä lenkillä (jotta vähän heräisi) mä kun poikkeuksellisesti röhnötin sängyssä yhteentoista (!) asti. En yleensä koskaan nuku yli 9 minään aamuna.

Rauhallisen (minä vatsani ja mies nilkkansa takia) kävelylenkin jälkeen pötkötettiinkin käytännössä sohvalla koko loppupäivä -eli eilisen saldo on tasan ei mitään järkevää tehtynä. Mutta oli rentouttavaa pitkästä aikaa viettää ihan tuollainen puhdas löhöpäivä. Illalla oli vaan sellainen olo, ettei vielä voi olla ilta, kun käytännössä oli maannut jo koko päivän. Sinänsä ei kyllä haitannut yöunta, nukuin kuin pieni possu aamuun asti :D

Tällä viikolla meidän toukalle kehittyy älykkyys (!?!) Hui kamala! Nyt pitää vissiin olla ihan iisisti, ihan hyvä siis, että eilinenkin meni rauhallisesti.

lisäksi tämä kuulostaa hyvinkin tutulta "Hermosi voivat olla kireällä ja et ihan aina jaksa olla kärsivällinen kumppanisi kanssa. Ehtiikö tässä tehdä kaiken sen, mikä oli tarkoitus, ennen kuin lapsi syntyy? Yhtäkkiä täytyy ruveta siivoamaan kaappeja ja laatikoita, kellaria ja ullakkoa. Nauti energiasta ja touhua vapaasti, mutta muista, että päivä se on huomennakin." Heh, minäkö muka hermostuisin jostain... Ehen, siis enhän mä suinkaan saanut itkupotkuraivaria lauantaiaamuna kun jouduin "yksin" tekemään järjestelyjä kun mies oli vetämässä safaria metsässä :D Tosin mies ei tiedä sitä... Ehdin sen verran rauhoittua, ennenkuin saapui sisälle, että tämä purkaus jäi ihan mun ja vauvan väliseksi salaisuudeksi :D

Enää kokonaiset 3 viikkoa töitä (tätä viikkoa ei enää lasketa, kun on jo alkanut :D) ja sitten onkin joulu. KÄÄÄÄK, mun on ihan pakko tällä tai viimeistään ensi viikolla hankittava kaikki joululahjat -muuten en saa sielunrauhaa. Eli se tietää Shoppailua, mutta pitää vaan keksiä joku sopiva väli, ettei mikrobi näe mitä lahjoja meillä jo on -on ehkä hippasen vaikea keksiä selityksiä, miksi äiti ostaa konttaavan my little ponyn -ihan ruokaostosten lomassa :D

Potkimista ja jyskimistä on koko ajan, vähän jo juilii nivusissa, mutta ei mitään esim. unta häiritsevää ole vielä.

Mukulallahan on jo painoa (ton raskausviikkohommelin mukaan) 1600g, mikä on ihan kauheesti, ei mikään ihme, että välillä oikein säikähtää kun kunnolla pääsee monottamaan.

Aviollista elämää kylläkin alkaa jo kumpu haitata, kun jostain syystä hyllyvä vatsa ei oikein herätä mussa niitä kaikkia seksikkäimpiä ja hehkeimpiä ajatuksia... On jotenkin vähän vaikea keskittyä ko. asiaan -mutta sekin toki kuuluu "taudin kuvaan". Pippelimyrkytys, niinkuin mieheni asian "leikkisästi" ilmaisee... Noh onhan se sitä, tavallaan... :D