Vielä kerkiää ennen viikon vaihtumista :)

Nukkumisjärjestelymme ovat muuttuneet radikaalisti. Olemme yleensä nukkuneet hyvinkin lähekkäin ja miten milloinkin solmussa. Enää ei "ihan" päde samat säännöt meidän parisängyssä...

Varsinkin nyt kun olo on välillä ihan sietämätön, ettei tekis mieli nukkua edes oman itsensä kanssa -niin se toisen käsi tai jalka or what ever voi olla se yön r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-i-n asia -vaikka toinen ihan viattomasti vaan haluaa olla lähellä. "Joo kiitos vaan, mulla on tää mun hautomisprojekti meneillää tajuutko!" -aamuyöstä kolmen aikaan, on vaan moisia kommentteja melko turha heittää meidän makuuhuoneessa -vastapuoli on hyvinkin heikosti vastaanottava siihen aikaan -krooh tyyh, on oikeastaan ainoa vastakaiku mitä saa -jos sitäkään.

Hereillä mä yritän epätoivoisesti selittää, että ei se käsi niinku varsinaisesti oo se juttu (kun toinen yrittää esim. halata juuri silloin, kun mä yritän kerätä kaiken voimani, jotta pystyn edes seisomaan -jääkaapin edessä -missäs muuallakaan), mutta miehen ilmeestä näkee, että taas huitelee jostain sfääreistä yli miehellä tän asian ymmärtäminen. Miehen ajatus kun kuitenkin kulkee n-i-i-n paljon eri rataa kuin raskaana olevan naisen :) Hänen mielestään, kun vaan pääsääntöisesti en halua häntä lähelle -mikä ei siis todellakaan pidä paikkansa...

Se oman rauhan saaminen on vaan niin tärkeää, ja juuri se nanosekunti, kun joku ei jyskytä/potki/muljaa sisuskaluja ylösalaisin tai vaihtoehtoisesti yritä nyrkkeillä tietään nivusissa sijaitsevien -minkä-ikinä-lie-lihasten kanssa. Se on se hetki kun olen ihan vaan hetken itsekseni -ilman ylimääräisiä käsiä, jalkoja yms. rajoittavaa ruhoa... ylipäätään mitään -mikä ei liity minuun.

Olen siis muuttunut yltiöpäisen itsekkääksi, ja tahtomattani tiuskin ja äyskin, niin ihanalle miehelleni, joka vain yrittää 120 prosenttisesti päivästä haistella ja ymmärtää ilmapiiriä, että mitä sitä uskaltaisi tehdä. Mä siis n-i-i-n säälin raskaana olevien naisten miehiä. Luojan kiitos, mä saan olla se joka on raskaaana!

En yhtään ihmettele, että miehet on välillä hukassa raskaana olevien naisten kanssa -mäkin olisin hukassa itseni kanssa... Eli anteeksi rakas aviomieheni!!!

Ja anteeksi myös kaikki raskaana olevien naisten miehet -me ei oikeasti tarkoiteta mitään näistä asioista pahalla, mutta tätä ei vaan pysty sanoin kuvaamaan -suurimman osan aikaa...