Mä oon NIIIIIIN raskaana. Nyt alkaa oikesti tuntea, miten kaikki on jotenkin niin vaivalloista. Pitää miettiä, milloin lähtee liikkeelle, miten kävelee, missä järjestyksessä asiat tekee, jotta pystyy kaiken saamaan valmiiksi mahdollisimman vähällä askelmäärällä.

Mun jalat on kuin limput, nestettä on siis niin paljon, että kun sormella painaa on min. 5 min kuoppa jalassa -ällöttävää! Mä vaan paisun kuin pullataikina, ällöttävää! Mun iho on kuiva kuin korppu -ällöttävää! Just nyt tuntuu, ettei tässä raskaana olemisessa ole juuri mitään positiivista, mutta näin kai sen pitääkin mennä ;)

SakariNella kuitenkin potkii ja muljaa tasaisesti, ja siitä tulee aina jotenkin niin epätodellinen olo. En siis usko vieläkään mihinkään uuteen ihmistulokkaaseen, vaikka sainkin puolet niistä lipastoon siirtyvistä vaatteista siirrettyä tänään aamulla. Huomasin uuden oireen. Pystyssä oleminen alka heikottaa, hip hurraa! Eli vielä vähemmän mobiliteettia tiedossa.

Vähän naurattaa ne kaikki suunnitelmat mitä mulla oli äitiysloman varaan laitettu. Heh, ei oo tullut pieneen mieleenkään lähteä shoppailemaan. Eipä ole kyläilty ei. Enpä ole muutenkaan siivonnut / puunannut saatikka järjestellyt yhtään mitään, mitä ei ole pakko. Kerta kaikkiaan kun en taivu, välillä tekis mieli itkeä, ja itkenkin, oonhan sentään raskaana ja siihen mä sentään pystyn!

Jännää on se, että silloin kun olis energiaa (toisin sanoen ei meinaa koko ajan nukahtaa istuvalleen) niin silloin sattuu/kolottaa/särkee/pyörryttää yms. fyysistä, ettei voi. Sitten kun on fyysisesti ihan ok olo, niin silloin ei viitis/pysty/jaksa tehdä yhtään mitään. Mulla ei siis TODELLAKAAN ole ollut mitään kolmannesta jolloin "tunnet itsesi energiseksi ja saat paljon aikaan" PAH kaikki tuollaiset julkaisut, ei raskaana olevien propagandaa sanon mä!

Toisaalta mitäänhän ei ole pakko tehdä, kunhan pyykit on pyykätty ja ruokaa laitettu, niin muun ruokakunnan jäsenille tuntuu olevan ihan ok. Mies on tähän asti myös hoitanut imuroinnin -koska se ei kertakaikkiaan sovellu enää mun ruumiinrakenteelle -varsinkaan kun nyt se pystyssä olokin on huono ...kele!

Enitenhän tässä päähän ottaa se, kun niin paljon olis "tehtävää" eli sellaista hommaa, jonka on siirtänyt eteenpäin, "sitten kun on aikaa" ja nyt olis sitä aikaa, mutta nyt ei saa mitään tehtyä. Yksikään niistä asioista ei maata kaada, mutta olis mukavaa, kun olis tehtynä. Esim. kaappien raivaamista turhasta roinasta olis vaikka kuinka paljon, kaiken maailman järjesteltävää ja paikoilleen laittoa aina pölyjen pyyhkimiseen "paikoista joihin kukaan ei koskaan katso". Vaikeintahan tässä on, että minä tiedän, että nuo asiat on tekemättä...

Isäntä oli eilen hyvin huolissaan suihkussa, kun heräsi todelisuuteen. Kuka meillä sitten pesee pyykit, ja laittaa ruuat, kun sä oot sairaalassa? :D Retkahdin nauramaan, ainut asia, siis tässä synnytysasiassa mikä häntä huolettaa on miten ruoka ja pyykkihuolto toimii :) Hän kyllä siis osaa ihan hienosti käyttää koneita ja varmasti saa syötävää kaupasta itselleen, mutta kun on kerran niin tottunut tämän hotellin palveluihin, nyt kun oon kotona ollut jo pidemmän aikaa. Lohduttelin miestä ja totesin, että eiköhän se vauvan tulo kuule vaikuta moneen muuhun asiaan paljon radikaalimmin... Heh, näin jälkeenpäin, ei vissiin kovin lohduttavaa ;)

Nautin hiljaisuudesta, nytkin olen herännyt jo ennen yhdeksää, mutta yksikään "mölytoosa" ei ole kämpässä päällä. Telkkarin ajattelin avata yhden pintään kun alkaa neloselta vauva tulossa.

Kylläpä alkoi taas hiukoa tämä kirjoittaminen, nyt onkin hyvä sauma lapata itseensä ruokaa, kun seuraava punnitus on huomenna :D Neuvolakäyntejä onkin nyt joka viikko, mikä on jotenkin ihan hassua, koska eihän mulla ole mitään ihmeellistä... Tosin hyvähän se on, että ovat tarkkoina :)