Kun nyt mulla on sellainen olo, että tänne blogiin ei tule kertakaikkian kirjoitettua mitään positiivista, niin päätin listata erinäisiä asioita, jotka on siis hyviä ja huonoja raskaana ollessa.

Kaikesta päätellen, voisi sanoa, että aina kun mulla on kaikki hyvin, ei blogiin niin tule päivitystä. Heti kun alkaa ärsyttää/sattuu/muuten vaan on huono olla, tulee kirjoiteltua blogiin :) Näin se vaan menee, tämä on tavallaan se "purkautumispaikka", koska en jaksa uskoa, että niin kannustava ja ihana mieheni onkaan, häntä ei ihan näin yksityiskohtainen selostus kiinnosta kysymykseen "miten on tänään mennyt?" Hän kyllä jaksaa kysyä sitä joka päivä, josta olen tosi kiitollinen.

Plussat

  • ei saa laihduttaa, kiloja tulee koko ajan, ja niin kuuluukin
  • oikeus olla vähän rempallaan (siis jollei jaksa panostaa)
  • saa syödä mitä mieleen tulee, tietyin lääketieteellisin rajoituksin, ilman suurempaa omantunnon tuskaa
  • Vauvan liikkeet
  • olen saanut nukkua hyvin aina 8kk asti, mikä on keskimäärin hyvin! Vasta viimeisen kuukauden aikana on alkanut supistella ja kipuilla niin, että se on haitannut yöunta.
  • saa nukkua kun väsyttää (kylläkin vasta täysin äitiyslomalla)
  • Jollei jaksa, ei ole pakko (muuta kuin sisäinen pakko, mutta se menee ohi)
  • raskausajan massu
  • Tästä raskaudesta on ollut todella vähän varsinaista kipua. Edellisestä kovat iskiaskivut olivat ihan yhtä helvettiä, ja nyt on jotenkin senkin puolesta vaikea käsittää, että tämä raskaana olo oli kuitenkin kipujen puolesta "niin helppo".
  • kiire lakkaa viimeistään viimeisen kuukauden aikana, kummasti vauhti hiljenee, ja on myös aikaa omille ajatuksille (työn yms. velvollisuuksien jäätyä taakse)
  • mies huomioi eri tavalla, on aidon huolestunut puhinoista ja myös toisaalta liikuttavan kiinnostunut itselle ihan itsestään selvistä asioista
  • rakkaus mieheen syventyy entisestään, tavallaan käperrytään toisiimme nyt, kun tiedämme, että kauaa emme ole vain kahden
  • Lupa shoppailla, varsinkin kun mieskunnalla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea oikeasti tarvitaan :)
  • Viimeisen kuukauden pääsee kuuntelemaan vauvan sydänääniä joka viikko neuvolaan
  • tuleva uusi perheenjäsen tietenkin :)


Miinukset

  • alkuraskaudesta pelko, että tämä ei jatku
  • keskiraskaudesta pelko, että jos kuitenkin menee kesken
  • loppuraskaudesta pelko, että jollei syntyessään tai synnytyksessä kaikki menekään hyvin
  • miehelle tulee kiukuteltua ihan turhaa (ja ilman näkyvää syytä)
  • kokkaaminen ajoittain mahdotonta, koska kaikki haisee
  • mikään ruoka ei maistu, koska ne haisee, tästä seuraa tietenkin paha olo. Viikkoja takana mannapuuro+mansikkakiisseli yhdistelmällä
  • lapsille tulee närjäistyä, ihan jo siksi, että sattuu selkä, vatsa ja supistaakin yhtä aikaa. Tosin selitän, että äitiä sattuu, mutta ei se silti kivalta tunnu
  • turvotus (eikä siis mikäään minimaalinen vaan sellainen jalat limppuina tyyppinen)
  • närästys, aivan käsittämättömän kamala närästys toisella kolmanneksella, nyt närästys on hellittänyt, koska vauva on aavistuksen laskeutunut. Närästys oli sitä luokkaa, että hiljaa sohvalla makoilu ilman mitään liikettä oli välillä ainut vaihtoehto ja siltikään ei ollut hyvä. Näissä kohdin mies oli yleensä jo muutaman tunnin jälkeen jo kovasti huolissaan ja kyseli "onko tuo vaarallista". Näytti ilmeisesti myös ulospäin tuskaiselta.
  • liikkuminen alkaa olla vaivalloista (lähinnä loppuraskaus) ja osin myös kivuliasta
  • tekemättömät työt rassaa, tuntuu että aika loppuu
  • pelottava tunne, joko jo nyt vauva syntyy, tuntuu, ettei sittenkään ole valmis "ihan vielä". Jännä juttu, että loppuraskaus ikäänkuin tulee äkkiä, vaikka aikaa valmistautuahan on ollut 8kk...
  • Loppuraskaudesta alkaa nukkumista häiritsemään erinäiset kivut (liitoskivut ja kiinnikekivut) sekä vessassa ramppaus.
  • olet vapaata riistaa, kenellä tahansa on oikeus arvostella ulkonäköäsi ja kommentoida oletko lihonut, onko vatsasi nyt iso, ja miten onkaan mahdollista, että mahasi vielä TUOSTA kasvaa... Todella kannustavaa. Itselle muistiin: en enää koskaan, ikinä,kommentoi kenenkään raskaana olevan ulkonäköä! (jos nyt yleensä olen niin joskus tehnyt)
  • Enää ei valita, mitä halutaan päälle, nyt mennään sillä, mikä mahtuu!

Edelleen on vaikea käsittää, että puhutaan enää viikoista, kun meillä on sitten se tuhinakäärö :) Jotenkin niin odotan sitä, että pääsen omiin vaatteisiini. Tämä on sinänsä huvittavaa, kun en oikeasti ole mikään ulkonäköihminen, mutta miten voikin rassata niin paljon se, ettei saa niitä "omia" ihania vaatteita käyttää :) Lähinnä tällä hetkellä mennään isännän vaatekaapin sisällön mukaan -enkä ala enää yhtään kokoa isompia ihan itselleni ostaa :)

Yhdet housut ja pari paitaa on sellaiset jotka menee päälle, ja siis toimivat silloin, kun on pakko näyttää "ihmiseltä" muuten mennään (miehen)  verkkari ja (miehen) t-paita linjalla kotioloissa :)