maaliskuussa mä kerta kaikkiaan unohdin (ihan oikeasti!) käydä hakemassa pillereitä. Käytännössä oltiin miehen kanssa juteltu jo alustavasti, että miksei sitä vauvaakin voisi alkaa "harjoittelemaan" kun se kuitenkin on suunnitelmissa.

Illalla sitten kerroin miekkoselle, että nyt sitten ne pilsut unohtui, ja sitten on alettava pelaamaan kortsuilla. Meistä molemmat VIHAA kortsuja, sanotaan mitä sanotaan, niitten kanssa seksin harjoittaminen on sellasta pelaamista, että hermot menee. Lisäksi mä en voi sietää sitä "kellon kanssa" hommailua -noh -jokos oot siinä pisteessä että voidaan laittaa kortonkia -YÖK! Ehkä mä oon jotenkin epänormaali, mutta kortsut ei todellakaan ole mua varten...

Todettiin, että mikäs siinä, ollaan sitten ilman pillereitä, ja katsotaan tärppääkö. Eihän sitä tiedä, vaikka kestäisi pitkäänkin!

Maaliskuussa tuli menkat, myös huhtikuussa tuli menkat, mutta toukokuussa ei enää. Sinänsä hassua, että mies tietää mun kierron paremmin kuin minä... Kysyi kerran, että eikö sun menkat ookaan alkanut viime lauantaina? Mä olin huuli pyöreenä ja aloin laskemaan kalenterista -totta tosiaan, oishan niiden jo pitänyt alkaa... Seuraavaana päivänä kävelin ruokatunnilla apteekkiin ja tein raskaustestin niinkin romanttisesti kuin työpaikan vessassa :) Plussaahan se näytti :) Siitä asti ollaan iloittu meidän katkiksesta, vaikka vielä takaraivossa kyteekin keskenmenon pelko. Jotenkin tuntuu hassulta, että kävi näin helposti, ehkä juuri siksi tätä ei oikein meinaakaan uskoa todeksi!