Uusi ihana aamu.

Jopas oli eilen tunteet pinnassa, pistän raskaushormonien piikkiin.

Itketti koko päivän, ja kaikki oli huonosti. Töissäkään ei mistään tullut mitään.

Varmasti osaltaan vaikutti se, että olin edellisenä yönä ollut 3 kertaa herännyt, klo 1 klo 3 ja klo 5 eli ihan kivan tasaisesti -ja niin, että oli noustava ylös käveltävä alakertaan ja takaisin ylös. Tyttö on vissiin tulossa kipeäksi, kun ei yleensä öisin (ENÄÄ) huutele, mutta nyt oli milloin pelottavaa, milloin pissahätä -ja yöllä pystyy ihminen heittäytymään ihan älyttömän avuttomaksi.

Ja kun tyttö herää, herää myös koira jne. 5 herätys olikin sitten koira, joka halusi pihalle, joten silloin tuli sitten heitettyä pakkasessa mukava lenkki tarhalle ja takaisin.

Noh, tänään on onneksi parempi fiilis (hyvin nukuttu yö takana auttaa kummasti)

Tänään survoin itseni vanhoihin housuihin. Näytti aluksi epätoivoistakin epätoivoisemmalta, mutta kun käänsi vyötärön pari kertaa alaspäin, niin kyllähän se ulospäin näyttää ihan ok:lta. Kunhan on vaan tarpeeksi pitkä puseo ;) Näitä alkuraskauden oivia pukeutumisvinkkejä :)

Loppuraskaudesta mä saankin varmaan sitten pukeutua joukkuetelttaan -sen verran tämä maha tuntuu nyt kasvavan... Kohta ei kyllä ole enää kenelläkään epäselvää, että olen raskaana.

Eilen illalla saatiin tietää vähän lisää traagisesta perhetapahtumasta suvussa. Synnytys oli alkanut ihan normaalisti, mutta sairaalassa napanuora oli jostain syystä katkennut, ja tämä oli johtanut vauvan kuolemaan. Toisaalta helpotti, että oli "joku syy" mutta sitten taas tuo ei muuttanut omia fiiliksiä juuri mihinkään. Ihan hirveä olo oli koko päivän, kun ajattelin miltä kyseisestä äidistä tuntuu, se puristava tunne rinnassa kun ajattelin jos omalle kohdalle olisi moinen sattunut.

Sinänsä en pelkää itseni puolesta enkä mitään sellaista, se ehkä tulee sitten myöhemmin, tai sitten ei. Onneksi mä olen luonteeltani sellainen, etten murehdi. Jotenkin olen jo oppinut ottamaan asiat niinkuin ne tulee, varsinkin ne asiat, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää.

Vatsaa kivistää tasaisesti, mutta se johtuu varmasti sen venymisestä suurimmaksi osaksi. Ihan kuin eilen olisi myös tuntunut supistelua, ja liikkeitäkin (kylläkin tosi hentoja) jo tuntuu silloin tällöin. Ihan kuin vatsanahan alla kuplisi.

Kyllä se siellä kasvaa, meidän oma pieni SakariNella.