Viikot vierii, musta vaan tuntuu, että kestää ja kestää... Siis tämä töissä olo... Ei siis nappaa, ei kerta kaikkiaan. Keksin miljardi järkevämpää asiaa tehtäväksi kuin työ. Johtuen varmaan myös siitä, että mikään megakiire ei nyt juuri ole töissä -eli senkin puolesta vois ihan hyvin olla esim. kotona...

Viikonloppuna oli kammottava episodi. Mä olin jo ihan varma, että ei tuu vauvaa, tää oli nyt tässä ja oikein sellainen perussetti "kaikki kaatuu päälle" paniikkia oli ilmassa. Kyllä nyt hymyilyttää mutta ei silloin.

En enää muistanut (nyt muistan taas...) aviollinen elämä aiheuttaa supistuksia. Mulla ei ole tähän mennessä ollut juuri yhtään supistelua. Nyt sitten 6 tuntia putkeen maha oli pinkeä kuin juuri poksahtamaisillaan oleva koripallo ja myös vessakäynninyhteydessä tuli hailakka verijälki. Avot! Siitä alkoikin sitten tän mamman megalomaaninen hysteriakohtaus!

Sain päivän oltua ja jotenkuten sinniteltyä -liikkuminen oli siis tosi inhaa, kun vatsa pinkeilee joka kerran kun liikahdatkin johonkin suuntaan.

Illalla siis olo helpotti ja käytiin ulkona oikein syömässä herkulliset pihvit.

Kun pääsin kotiin kasin pintaan alkoi se yökötys. Ihan sanoin kuvaamaton ällötys ja oksetus. Käytännössä kävin pari kertaa vessassa, ja jo sylki tuli suuhun, kun melkein oksetti. Mutta ei kuitenkaan mitään saatu aikaiseksi. Vatsaa väänsi oikein kunnolla.

Sain juurikin nukuttua ja olin ihan maani myynyt.

Yön nukuin hyvin ja seuraavana päivänä alkoi oireet kristallisoitumaan. Eli aviollisen elämän jälkimainingit ovat siis vastaisuudessa supistelua, supistelua ja supistelua. Ei vaarallista, eikä kivuliasta mutta inhottavan tuntuista tollasena kuuden tunnin sessiona.

Se paha olo, oli luultavasti huonosti sulavasta ruuasta johtuvaa. En edes muista milloin olisin mättänyt itseeni sellaisen määrän lihaa kerralla. Jotenkin ruoka-annokset on alkanut normaalisti vähentyä / pienentyä, kun kesken annoksen en kerta kaikkiaan saa enää suupalaakaan alas. Ilmeisesti kohtu vie jo nyt hyvin tilaa mahalaukulta.

SF mitta olikin neuvolassa jo komeat 21cm, eli kyllähän se alkaa jo vaikuttaa olemiseen.

Eli siis kaikki hyvin ja taas kerran hyvä muistutus. Sanotaan mitä sanotaan, mutta kyllä kaikissa raskauksissa näköjään saa aina ihmetellä -vaikka olis kuinka monta "pohjilla" :D