Takaisin töissä.

Supistelut loppuivat torstaina illan mittaan. Perjantaina oli siis ihan hyvä päivä -imuroinnista huolimatta.

Viikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti, vesisade kun rajoitti ulkona liikkumista. Koiran kanssa meni rauhassa touhutessa ja paikkoja lasten perässä siivotessa ;)

Nyt sitten istutaan täällä, ja on vähän epätodellinen olo.

Sain juuri kuulla, että mun tilalle ei "ehkä" tulekaan ketään (meidän firmassahan näistä asioista ei MISSÄÄN NIMESSÄ voi puhua oikeilla nimillä) vaan "katsotaan sitten joulukuun jälkeen". Toisin sanoen, nykyiset työntekijät saavat pärjätä miten pärjäävät. On ihan paska fiilis! Meillä on tosi hyvä ryhmähenki, ja nyt sitten kituutan täällä "petturina" joukossa niin kauan kuin pystyn ja kaikki mun työt kaatuu jäljelle jäävien niskaan. Voi venäjä, että ottaa aivoon.

Eihän tämä ole minun ongelma, mutta kun minä olen se tunnollinen ja asioita eteenpäin vievä voima meillä. Alkoi justaan pelottamaan se mitä täällä saadaankaan aikaan vuodessa, kun nyt on sentään parissa vuodessa asiat kehittynyt hyvinkin parempaan ja järjestelmällisempään suuntaan.

Noh, eipä se minun ongelmani ole, mutta edestäni sen vaan löydän siinä kohtaa kun paluu "työelämään" jälleen koittaa. Toisaalta, eipähän lopu työt kesken, kun saa taas aloittaa nolla pisteestä kehittämisen :D

Istuminen ei tunnu vieläkään hyvältä. En parhaimmalla tahdollakaan usko, että istun tässä enää kahta kuukautta. Aamuisten uutisten jälkeen alkoi taas vähän supistella. Mun maha ei siis tykkää stressistä, eikä siitä että mun kierrokset nousee. Eli senkään puolesta, en tässä istu, koska tämä työ ei koskaan ole täysin stressitöntä.

Täytyy vain toivoa, että vielä vähän aikaa jaksaisin / olisi supistelematta. Muuten on tuo loppuaika melkomoista -aikaahan vielä sinne tammikuun loppuun on rutkasti. Toisaalta myös toivon, ettei tämä supistelu saa aikaan mitään muutoksia kohdun suulla, koska se sitten taas pahimmillaan johtaa vuodelepoon - ja sitä mä EN TODELLAKAAN halua.

Tällaisia tunnelmia siis näin maantaina, ei mitenkään ylentävää. Onneksi muuten kaikki on hyvin, parisuhde kukoistaa ja lapsi oli aamulla hyvällä mielellä menossa hoitoon :D Mun omat sydänkävyt!