Huomaa blogin päivitystahdista, että on vähän väsy. Yhden päivän voi olla ihan hyvä, mutta sitten alkaakin väsyttää ihan sikana...

Närästää ja ilmaa kertyy mahaan ihan älyttömiä määriä. Enää en edes kuvittele syöväni tai juovani, ilman sen jälkeistä Gaviscon hörppyä. Jos ollaan liikenteessä niin noin tunniksi saa helpotuksen Renniellä, mutta painava ja ihan karsea olo tulee sen jälkeen -eikä siihen auta kuin Gaviscon ja lepo.

Muuten ei ole mitään suurempia vaivoja, selkäkin on rauhoittunut nyt kun on ollut kotona, ja saa vaihdeltua asentoa aina olotilan mukaan. Läppäri on kätevä siitä, ettei jää maailman meno "pimentoon" kun se kulkee mukana -kiitos langattoman verkkoyhteyden!

Itsellä on jotenkin ihan epätodellinen olo, vauvan vaatteita ole pessyt ja viikkaillut, mutta jotenkin tuntuu, että eihän ne nyt meille ole... Ei siis konkretisoidu vauva tässäkään raskaudessa kuin vasta sitten kun on ulkomaailmassa. Nyt myös erilaiset pelot ovat saaneet valtaa, näen ihmeellisiä unia, mitä kaikkea menee pieleen. Ehkä takaraivossa kummitelee myös miehen serkun kuolleena syntynyt vauva ihan meidän alkuraskausviikoilta. Se tapahtuma on osaltaan myös laimentanut kaikki vauvaan liittyvät hehkutukset -jos kuitenkin käy huonosti... Eihän niin saisi ajatella, mutta minkä ihminen luonnolleen mahtaa.

Hengissä siis ollaan, ruuat (mitkä milloinkin) aiheuttaa edelleen yökötystä. Parhaiten edelleen menee tilanteessa kuin tilanteessa suolainen roskaruoka, vaikka sekin voi tökkästä kesken annoksen...

Enää siis kuukauden päivä ETA päivään. Tosin mies on syntynyt aikoinaan 3 viikkoa etuajassa... Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään tuntemuksia siihen suuntaan, että mitään tapahtuisi -ainakaan nyt tänä vuonna :)