Tänään oli siis lääkärineuvola.

Viime yö oli täysin syvältä jostain! Mentiin nukkumaan klo 23:00, katsoin kelloa 00:12, 1:21, 1:37, 2:15.3:18, 4:12, 05:38 ja nousin ylös! Ei jumankauta, ja mä vielä muistan noi KAIKKI kellonajat -siis olin oikeasti hereillä, enkä esim. nähnyt unta. Supisteli ja supisteli ja supisteli. Tein mitä vaan ja ähkin ja puhkin, niin supisteli. Ajattelin jo tuolloin kahden ja kolmen välissä, että ihan tosiko tässä nyt jo lähtö tulee -mutta supistelut ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa polttavia tai superkivuliaita. Lisäksi väli oli siinä 45min ja tunnin luokkaa, eikä säännöllistä.

Eli todellinen liskojen yö, sen lisäksi että supisteli, niin tietty myös maha vihloi tuolta kiinnikkeistään -koska kerran supisteli -noidankehä :) Vähän kieltämättä jännitti, mitä lääkäri sanoo, että onko tämä nyt ns. lopun alkua.

Kudoin siis sukkaa, join teetä ja söin sämpylää aamulla, kun muu torppa ja isäntä ja tyttö veti unta huppuun. Koiran mielestä oli tosi kiva, kun äiti alkaa viihdyttämään jo aamun pikkutunneilla, muuten kun "joutuu" tarhaan kun ko. kellonaikoina herää.

Lääkäri oli vähän myöhässä, mutta onneksi ei siinä vaiheessa enää kovasti supistellut. Sinänsä tosi jännä, että vaaka-asennossa supisteli, mutta vähentyi istuessa ja seisoessa? Kai mä oon vähän omituinen :)

Mitään "hälyyttävää" ei kuitenkaan ollut löydöksenä. Kohdunkaulaa vielä 2cm jäljellä, tosin hyvin pehmeä ja sormelle auki jonkun matkaa jo -ollut kuitenkin sormelle auki puolet raskaudesta, kolmas kun on kyseessä. Kuitenkin vauva edelleen melko korkealla, eikä ole siis kiinnittynyt lähtöruutuun, vaikka toki pää alaspäin onkin :)

Painosta oli terkkari tosi yllättynyt (varmaan siksi, kun viimeksi sitä oli tullut sen verran reilusti) että ei ollut tullut lisää kuin 500g per viikko, vaikka oli joulu ym. välissä. En tohtinut sille tädille sanoa, että normaali jouluna mä aina laihdun, koska en tykkää juuri mistään joulun ruuista... Ainoa mitä syön on porkkanalaatikko ja maksalaatikko ja toki muutaman siipaleen kinkkua. Suklaata en syö koskaan, en raskaana tai ilman raskautta, en vaan tykkää siitä. Salmiakkikin kun on kiellettyjen listalla (mä oon kieltämättä tätä kieltoa vähän katsonut läpi sormien...) niin eipä siinä sitten kovasti ole voinut painoa kertyäkään.

Lisäksi rakas vatsani on jälleen alkanut toimia, kiitos luumujen. Aloin syödä viikko takaisin joka päivä ihan pussiluumuja n. 6kpl per päivä ja sen tuntuu pitävän ainakin mun mahan sen verran vetreänä, ettei tarvitse ihan pää punaisena väkertää jäniksen papanaa helpotushuoneessa.

Verenpaine oli yläpaineen osalta vähän koholla (140/77), mutta kuulemma varmastikin johtuu valvomisesta. Ensi viikon torstaina on jälleen neuvola, niin silloin kuulee, onko syytä huoleen. Hb oli myös laskenut "normaalin alarajoille" 118, mutta lääkärin mielestä, ei kannata tässä vaiheessa vielä tuolla arvolla aloittaa rautaa. Kuulemma voi alkaa vielä nousta loppuraskaudesta, arvot on kuitenkin tähän asti olleet niin hyvät.

Sf mitta oli 37cm, tosin sen teki taas lääkäri, mikä viimeksikin sai "liian ison mitan" alkuperäiseen mittaajaan verrattuna, eli sen puoleen en myöskään vielä ole mitenkään odottelmassa "huippuisokokoista vauvaa" Ensi viikolla mittaaja on taas sama, ja luultamasti myös lukemat eri.

Kokonaispainonnousu on nyt ensimmäisen neuvolan ja tämän päivän välillä 13.3 eli ei nyt kuitenkaan mitenkään hälyyttävän korkea -ts. on mahkuja päästä tuosta määrästä varmasti ihan suhtkoht helpolla "eroon" sitten kun on jakautunut.

Vanhoihin vaatteisiin tuskin tulen ikinä mahtumaan, mutta pari vaatekokoa pienemmätkin kelpaa, mitä nyt on käytössä. Musta vähän hirvittää ostella XL ja osittain XXL kokoisia vermeitä, kun joskus sentään on pystynyt laittamaan itsensä XS ja S kokoisiinkin :) Mutta niin ne vaan ajat muuttuu... En mä enää siihen luuviulu aikaan kaipaa (olin siis oikeasti liian laiha) enkä tuskin pääsisikään niihin mittoihin enää, ilman tupakan uudelleen aloitusta (enkä TODELLAKAAN edes ajattele sitä vaihtoehtona), mutta ihan normaalikokoiset vermeet kun saa päälleen, niin olen tyytyväinen.

Nyt siis odotellaan ja puuskutellaan. Toivottavasti vaan ensi yönä saisi nukuttua, musta kun tulee kiukkuinen kuin ampiainen kun liikaa joutuu valvomaan + sattuu koko ajan vähän (supistelee...)